Kalenterivuoteen mahtuu monenmoista juhlintaa. Jokaiselle juhlalle on omat ruoka- ja tapaperinteensä. Perinteisiä ruokia laitetaan tarjolle vuodesta toiseen, mutta välillä kokeillaan jotain ihan uutta esimerkiksi jälkiruuan muodossa. Usein koetaan tärkeänä valmistaa ruuat itse alusta loppuun asti. Suomalaiset juhlivat muistaakseen läheisiään, uskonnollisista syistä tai perinteen vuoksi. Juhliin pukeudutaan tilanteeseen sopivalla arvokkuudella poikkeuksena vappu ja juhannus, jolloin pukeutuminen on rentoa ja mukavuuteen panostetaan.
Juhliminen
Juhliminen aloitetaan monesti jo aattona, tällöin varsinainen juhlapäivä menee lepäillen. Monia juhliamme säestää kaljakassien kilinä ja kiire. Asioita tehdään, koska niin on aikaisemminkin tehty. Juhlitaan, koska kalenteri kertoo meille, että taas on sen aika. Vanhat perinteet haalistuvat vähitellen ja uusia perinteitä luodaan omannäköisiksi. Perheissä omaksi otettu tapa voi vakiintua noudatettavaksi perinteeksi jo parissa vuodessa. Varsinkin vähän isommat lapset haluavat muistella mitä on tehty aikaisempina vuosina ja toistaa perinteeksi koettua. Moni perinteistä on vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja vanhoja, eikä enää muisteta mistä perinne on saanut alkunsa.
Perinteet ja nykyisyys
Perinteiden juuret voivat olla maatalouden viljelysvuodenkierrossa ja niihin liittyvissä uskomuksissa tai uskonnollisissa juhlapyhissä, joita ei aikaisemmassa muodossa enää vietetä tai muisteta. Vanhat pakanajuhlat ovat sulautuneet luterilaisiin juhliin. Usein juhlan kunniaksi nostetaan lippu salkoon. Viralliset liputuspäivät on merkitty kalenteriin. Lippua arvostetaan, ja sitä käsitellään varoen. Lippu ei saa koskettaa maata, eikä sitä saa pestä. Lippu säilytetään siististi viikattuna sille varatulla paikalla. Lipun nostamiseksi ja laskemiseksi on tarkkaan määritetyt ajat ja tavat. Talossa kuollutta voidaan kunnioittaa laskemalla lippu puolitankoon. Vuodenaikajuhlien lisäksi juhlitaan merkkipäiviä ja valmistujaisia eikä aina syytä juhlaan edes tarvita. Olemmeko siis juhlimista rakastava kansa? Ehkäpä, omalla hillityllä tavallamme.
Juhlat ja eurooppalaiset
Jos tulet Suomeen muualta Euroopasta, saattavat suomalaiset ainakin aluksi tuntua hiljaisilta ja juroilta, mutta jos suomalaiselle annetaan aikaa tutustua, niin meistäkin kuoriutuu ihan kunnollisia seurapiiri-ihmisiä, jotka eivät kyllä silloinkaan turhista turise, mutta kelpaavat jo mukaan ja keskustelevatkin jos heidän kanssaan juttuihin pääsee.
Juhannus
Juhannusta vietetään kesäkuun lopussa. Kukapa ei olisi käynyt juhannussaunassa vihtomassa koivuvihdalla. Länsisuomalaiset käyttävät vihtaa ja itäsuomessa sitä kutsutaan vastaksi. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä tässäkin tapauksessa. Vihta tehdään koivusta ohuella oksalla juuresta sitoen osaavissa käsissä. Vihta-ainesten kerääminen koivuista ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan lupa oksien katkomiseen pitää kysyä maanomistajalta. Ennen vanhaan juhannuskoivut pystytettiin ulko-oven viereen toivottamaan vieraat tervetulleiksi, mutta tapa on unohtumassa. Myös uiminen kuuluu juhannukseen, varsinkin saunasta on ihanaa pulahtaa virkistävään veteen. Usein juhannuksena järvivesi on jo niin lämmintä, että uida voi pitkäänkin. Uimista ja saunomista saatetaan jatkaa tunteja välillä vilvoitellen. Illan hämärtyessä mennään katsomaan rantojen tuntumaan sytytettäviä juhannuskokkoja. Kokon sytytys halutaan nähdä ja sytyttäjäksi valittu on ylpeä kunniatehtävästään. Paikoitellen lapsille sytytetään jo alkuillasta pienempi kokko ihasteltavaksi. Sateisella säällä jännitetään, saadaanko kokko sytytettyä. Tarvittaessa sytytysnestettä otetaan avuksi, ja ainahan se kokko on syttynyt. Mikäli helteinen kausi on jatkunut pitkään, saattaa maaperä olla liian kuiva, joten kokkojen sytytys kielletään tulipalovaaran takia.
Pohjanmaalla
Pohjanmaalla on tapana pystyttää juhannussalkoja, jolloin lähes lipputangon korkuiseen salkoon kiinnitetään nauhoja ja se koristellaan kukilla. Salon ympärillä tanssitaan ja lauletaan. Juhannuksena liputetaan läpi yön ja monesti myös juhlitaan naapurisopua uhaten. Aikaisemmin meluamisella pyrittiin karkottamaan pahoja henkiä, mutta nykyisin se on juhlinnan sivutuote. Kaupunkien keskustat hiljenevät koska juhannus halutaan viettää kesämökillä. Mökeille kutsutaan usein vieraita, koska juhannusta halutaan viettää isommalla porukalla. Mökeille siirtyvä kansa ruuhkauttaa tiet ja monesti juhannusruuhkissa liikenne matelee todella hitaasti välillä pysähdellen. Juhannuksena ollaan kuitenkin jo lomatunnelmissa, ja monet aloittavatkin kesäloman vieton juhannukselta. Juhannuksena pukeudutaan rennosti ja jäykät juhlapuvut jätetään kaappeihin. Yöt ovat vielä valoisia, ja juhannusyöstä nautitaankin läpi yön valvoen. Juhannukseen liitetään myös monenlaisia taikoja ja uskomuksia. Joku käy keräämässä kukkasia tyynyn alle toivoen sulhasen ilmestyvän uniin, toinen taas kurkkaa kaivoon toiveikkaana odottaen tulevan puolison peilikuvan heijastuvan veden pinnasta. Uskomukset voivat tuoda lohtua ja toivoa tulevaisuuteen. Perinteiset juhannustaiat alkavat vähitellen väistyä uudempien tapojen tieltä. Enää ei juoksennella alasti naapurin ruispelloilla vaan hypistellään sohvan nurkassa kännykkää. Olisikohan Tinderissäkin juhannustaikaa? Kukkakedot korvaavat filtterin parantamat selfiekuvat pupunkorvatehosteilla. Seuranhakusovellukseen kurkkaamalla voi hyvinkin löytyä tuleva kumppani. Navigaattorin avulla kolmen tien risteys löytyisi helposti mutta alastomana sinne seisomaan menemistä ei voi suositella kenellekään. Usko rakkauteen sinnittelee sovelluksissakin. Juhannuksena luonto on jo herännyt kesään. Juhannuspöytään katetaan uusia perunoita, jotka ahkerimmat kasvattavat itse. Perunoiden seuraksi grillataan makkaroita tai lihaa. Grilliin laitetaan myös kasviksia nyyteissä. Lohi kuuluu monilla juhannuksen herkkuihin. Usein ensimmäiset mansikat ovat kypsyneet sopivasti juhannuspöytään. Monessa pihassa kasvaa myös raparperia, josta tehdään joko kiisseliä tai keitellään mehua juhannuspöytään. Juhannuksena hyödynnetään paljon kasviksia ja vihanneksia, eivätkä jälkiruuatkaan ole raskaita. Monesti jälkiruuaksi laitetaan jäätelöä ja mansikoita.